Kaksi tapaamista Inkilänhovissa

 

Vladimir Tshernov suunnittelee konserttia Martti Talvelan muistoksi

Savonlinnan Casino-hotellin aulassa Vladimir Tshernovia vastaan kä­veli kookas tuuheapartainen mies. Tshernov tie­si miehen olevan Martti Tal­vela, samoin Talvela tiesi, kuka on Tshernov, vaikka heitä ei oltu koskaan esitelty toinen toisilleen.
Siitä huolimatta laulajat tervehtivät vanhojen kaverei­den malliin ja niin uskomat­tomalta kuin se tuntuukin jo­pa halasivat vanhaan venäläi­seen tapaan. Eleet osoittivat, että tässä tapasivat sukulais­sielut, joiden tunteissa on paljon yhteistä. Keskustelu jäi lyhyeksi, sillä parin tun­nin kuluttua nuori laulaja esiintyi konsertissa.
Vuonna 1985 Vladimir Tshernov 1. kansainvälisen Mirjam Helin-kilpailun voit­tajana aloitti Suomen-kiertu­een. Se oli laulajan ensim­mäinen konserttikiertueensa ulkomailla, Suomessa hänet otettiin lämpimästi ja sydä­mellisesti vastaan. Eräässä konsertissa Tshernov esiintyi Savonlinnassa yhdessä tun­netun säestäjän, professori Ralf Gothonin kanssa.
Olin silloin uutistoimisto TASSin kirjeenvaihtajana Helsingissä ja tunsin Martti Talvelan useamman vuoden takaa. Siksi soitin hänelle ja kysyin, sopiiko jos Vladimir Tshernov tulee käymään hä­nen luonaan.
— Tunnettuna laulajana hän on varmasti varattu iltai­sin, vastasi Talvela puheli­messa.
- Hänet varmasti kutsu­taan illallisille jonnekin, niinhän se yleensä on.
Martti Talvela ajatteli omissa kategorioissaan. Oli imartelevaa kuulla, että kuu­luisa basso arvosti Tshernovin taitoja, mutta silloin tämä ei ollut vielä lainkaan "kuuluisa" eikä siksi kukaan kut­sunut häntä illallisille. Toi­saalta jos vaikka joku olisi­kin hänet kutsunut illaksi, olisi Tshernov silti valinnut Martti Talvelan seuran, jo­hon halusi nimenomaan tu­tustua.
Yritin selittää tämän Mar­tille.

Hyvä on, vastasi hän, sittenpä tavataan Savonlin­nassa.

Kaksiosainen konsertti al­koi kolmelta iltapäivällä. Sali oli täynnä, omana joukkeenaan Savonlinnan ooppera-kuorolaiset. Tshernov esitti hyvällä menestyksellä venä­läisiä sävellyksiä, päätteeksi olivat vuorossa Giuseppe Verdin ooppera-aariat.
Don Carlosin Rodrigon kuuluisan aarian kuorolaiset tunsivat erinomaisesti, sillä oopperaa esitettiin silloin Savonlinnassa. He osoittivat muita ahkerammin suosiota Tshernoville, joka taas kerj ran todisti, ettei hänelle suot­ta myönnetty kuuluisten itali-alaisbaritonien Carlo Galeffin ja Tito Gobbien nimikko­palkintoja.
Annukka ja Martti Talvela onnittelivat laulajaa aulassa.
— Me menemme nyt täältä suoraa tietä kotiin. Vaihtakaa te vaatteet, levähtäkää ja tul­kaa luoksemme Inkilänhoviin, he sanoivat.
Se oli satumainen matka. Koska olimme menossa Martti Talvelan luo, oli mieli muutenkin korkealla, mutta se nousi suorastaan pilviin merkillisestä yhteensattumas­ta.
Kun väänsin autoradion päälle, lähetettiin radiossa Savonlinnassa juuri päätty­nyttä Vladimir Tshernovin konserttia. Kuuntelin Tshernovia radiosta koko matkan Inkilänhoviin saakka samalla kuin elävä Tshernov istui vieressäni autossa.
Meidät otettiin Inkilänho­vissa vastaan lämpimästi ja kotoisasti ikään kuin me oli­simme kaikki vanhoja tuttu­ja. Illastimme, maistelimme varsinkin sieniä ja Talvelan talon kuuluisia kotitekoisia kastikkeita.
Sitten siirryimme olohuo­neeseen, jossa oli piano. Sä­estäjä Natasha Bogelava soitti Don Carlosia ensi ker­taa elämässään. Martti lauloi katkelmia puoliääneen ja in­nostui yhä enemmän. Sitten hän kysyi Vladimirilta:
- Osaatko dueton?
- Osaan, oli nopea vas­taus.
- Italiaksiko?
- Tottakai italiaksi, ma­estro, vahvisti Tshernov.
Sillä hetkellä hän oli on­nellinen, että hänellä oli elä­mässään tilaisuus harjoitella La Scalassa, jossa hän oppi sekä italian kielen että myös ulkoa koko Don Carlos-oop­peran. Nyt hänelle tarjoutui harvinainen tilaisuus laulaa Martti Talvelan kanssa.
- Arvelin, että ehkä laule­taan, siksi en syönytkään kuin nimeksi. Muutenhan olisi ollut vaikeata laulaa, kertoi Vladimir myöhemmin.
Ilta oli ihana. Yöllä valo paloi vain Talvelan kartanos­sa. Hiljaisen vaalean yön keskellä tuntui siltä, että kaikki muu nukkuu paitsi nä­mä kaksi musiikista ja toinen toisensa seurasta innostunut­ta laulajaa, joiden levottomil­le sieluille yhteistä oli laula­minen - eikä se tahtonut lop­pua.
Sitten saunoimme. Kun lähdimme löylystä kello kak­si yöllä, näimme laitumella hevosen. Vladimir meni ter­vehtimään sitä ja halusi jopa ratsastaa, mutta muutti on­neksi ajoissa mieltään. Vie­ressämme oli hiljainen järvi,
jonka yöllistä rauhaa häirit­simme hyppäämällä veteen.
Aamu sarasti ja uusi päivä oli alkamassa. Vain me elim­me yhä mennyttä eilispäivää, johon kuului Martti Talvelan tapaamisen suuri ilo.
Kumpikin laulaja oli tyy­tyväinen tapaamiseen. Hei­dän sielunveljeys oli ilmei­nen ja he haaveilivat tulevai­suuden varalle, että olisipa hyvä kerran laulaa yhdessä!
Vuosien kuluttua Vladimir Tshernov vieraili Suomen Kansallisoopperassa, jossa hän lauloi La Traviatassa. Heti rautatieasemalla hän ky­syi Talvelasta: Missä on Martti? Olisi onni tavata hä­net taas.
Soitin Inkilänhoviin,
puhelimeen vastasi Annukka:
-Emme ota juuri nyt ke­tään vastaan, sillä Martti ei ole kunnossa. Mutta te olette melkein kuin sukulaisia, tul­kaa vaan käymään.
Taas laulettiin ja saunot­tiin, sitten kuunneltiin Modest Musorgskin Boris Godunovia levyltä.
Vuosien kuluttua Vladimir Tshernov lauloi New Yorkis­sa Metropolitan-oopperassa ja keskusteli kerran taiteelli­sen johtajan Jonathan Friendin kanssa. Tshernov kysyi, kuka laulajista teki suurim­man vaikutuksen pitkään Metropolitanissa työskennel-leeseen Friendiin. Hän mietti jonkin aikaa ja vastasi sitten:
- Martti Talvela Boris Godunovissa.
Keitä kaikkia kuulikin Metropolitanin taiteellinen johtaja oopperansa näyttä­möllä, silti Martti Talvela jäi kirkkaimpana hänen muis­tiinsa.
Vladimir kuunteli levytys­tä tarkkaan, Talvelan tytär Kirsi nauhoitti sen ja lahjoitti kasetin Tshernoville. Hieman aikaisemmin Talvela välitti kauttani Boris Godunovin levyt lahjana Pskovin alueella sijaitsevalle Modest Mu­sorgskin museolle.
Ei tehnyt mieli lähteä pois. Inkilänhovissa meidät otet­tiin sydämellisesti vastaan, mutta oli aika palata Helsin­kiin.
Tieto Martti Talvelan kuo­lemasta tavoitti Vladimir Tshernovin Hampurissa Mariinskin teatterin vierailun ai­kana. Aluksi hän ei ollut us­koakseen — uskottuaan uuti­sen todeksi purskahti itkuun.
Silti hän oli kiitollinen kohtalolle, joka soi tilaisuu­den tutustua henkilökohtai­sesti tähän mieheen, jonka kuolema oli nyt hänelle odot­tamaton ja kova isku.
Vladimir Tshernovin voi­tettua Mirjam Helin-kilpai­lussa vuonna 1984 osattiin jo ennustaa hänestä tulevan kuuluisa laulaja. Tätä nykyä hänelle ovat auki niin Metro­politan-oopperan, La Scalan, Covent Gardenin, Wienin Statsoperan kuin monien muiden teattereiden ovet Eu­roopassa ja Amerikassa.
Syyskuussa 1993 tapasim­me Moskovassa Tshernovin pistäytyessä kotimaahansa. Vaikka kyseessä oli vain pi­kavierailu, Tshernov muisti asian, joka on hänelle erittäin tärkeä:
— Ensi vuonna tulee kulu­neeksi viisi vuotta Martti Talvelan kuolemasta. Tahtoi­sin laulaa Suomessa konser­tin Martti Talvelan muistok­si. Voitaisiinko sellainen jär­jestää?
Martti Talvelan muisto-konsertti voitaisiin pitää joko Helsingissä tai Savonlinnas­sa tai vaikkapa Mikkelissä Martti Talvelan salissa, jon­ka avajaisiin minulla oli ilo osallistua Martti Talvelan kutsumana. Tapasimme sil­loin viimeistä kertaa.

NIKOLAI GORBUNOV
Länsi-Savo, 24.12.1993 (Mikkeli)

Home | Martti Talvelasta